Kirjani: Salattu syyllisyys Luku I

Julkaisen kirjani Salattu syyllisyys siten, että kirjassa esiintyvät valitettavat kirjoitusvirheet on tähän korjattu, lisäksi olen lisännyt joitain sanoja sekä lyhyitä selityskenttiä selkeyttämään tekstiä ja sanontoja. 

Kirjan pääteemat (luvut):

MAAILMA MISSÄ ELÄMME - KARMA JA PALVELUTEHTÄVÄ - PALVELUTEHTÄVÄÄN LIITTYVÄN PROSESSIN KÄYNNISTYMINEN - TASAPAINOON LAPSUUDEN KOKEMUKSISTA - KARMASTA PALVELUTEHTÄVÄÄN - TRAUMAT - ITSETUNTEMUS OSANA PALVELUTEHTÄVÄÄ - TRAUMAT - UHRI - ITSETUNTEMUS JA HENKINEN KASVU - ANTEEKSIANNOSTA JA SEN VAIKEUDESTA - SYMBOLISESTI - MIETISKELY JA MEDITAATIO ESIMERKKEJÄ - LISÄTIETOA KIRJASSA KÄYTTÄMISTÄNI KÄSITTEISTÄ 

LUKU I

MAAILMA MISSÄ ELÄMME

Elämän kiertokulku

Maailmaani kuuluu tietoisuus siitä, että olemme olemassa jo ennen syntymäämme fyysiseen kehoomme ja olemme olemassa myös fyysisen kehomme kuoleman jälkeen. Fyysinen kehomme on vain yksi ulottuvuutemme useiden ulottuvuuksiemme joukossa. Olemme voineet arjessa tottua ajatukseen, että olemme vain fyysinen, näkyvä ja koettava kehomme. Jotkut voivat uskoa joidenkin vakuutteluja, ettei meitä ole ollut olemassa ennen syntymäämme. Voimme uskotella itsellemme, että tulemme olemattomuudesta ja kuolemassa katoamme olemattomuuteen.

Kuolemassa, fyysisen kehon jättäneenä emme tietenkään ole olemassa samanlaisena kuin mitä olemme juuri nyt, fyysisinä ja konkreettisesti itsemme tuntevina ja kokevina kokonaisuuksina. Osa meistä, kokonaisuudestamme, jää elämään fyysisen kehomme hajoamisen jälkeen pitkäksi aikaa. Tämä osa tulee hajoamaan tietoisuuden mereen rapautuvan kiven lailla, haparoituen. Mutta osa kokonaisuudestamme on ikuista.

Elämän alku

Fyysisen elämän alkaessa ydinolemuksemme ympärille varustetaan kulloistakin elämää ja sen tavoitteita varten järjestäytynyt energiakokonaisuus. Tätä energiakokonaisuutta ylläpitävän energian tietoisuus rakentuu sieluytimen kulloisenkin inkarnaation kasvun ja kehityksen tavoitteista. Sieluytimemme osana ydinolemuksessamme on elämää ylläpitävä hengen johdin. 

Hengen johdin tarkoittaa valokanavaa, jonka kautta korkein tietoisuus sykittää sydäntämme ja ylläpitää elämää.

Hyvissä ajoin ennen kulloistakin elämää muodostuu astraalitason, eetteritason ja hengen tason yhteistyöllä fyysistä kehoa vastaava energiakeho. Kun on aika ilmaantua fyysiseen maailmaan, näkyväksi, kokevaksi ja tuntevaksi, energiakehoa vastaava fyysisen energiatason järjestäytyminen alkaa, ja lopulta synnymme fyysisenä lapsikehona meille ilmentyvään maailmaan.

Fyysisen kehomme muodostavat energiarakenteet ovat osa Äiti-Maan ilmentymää, maan energiakenttien, luonnonhenkien ja muiden maapallon energiaan integroituneiden energiarakenteiden ilmentymää. Kokonaisuudessamme on useita energiakenttiä, -tasoja ja -kerroksia. Fyysinen energiakeho ylläpitää pääasiassa fyysisen energiajärjestelmämme toimintaa ja se on myös yhteydessä alemman tietoisuuden, alitajunnan ja astraalitason kanssa. Hengen energiakeho ylläpitää yhteyttä korkeampiin tietoisuustasoihin. Näiden lisäksi kokonaisuudessamme on lukemattomia muita eri energiakehoja ja -kerroksia. Energiajärjestelmät ovat yhteydessä toisiinsa monin eri tavoin ja eri tietoisuuksien kautta, myös meridiaanit ja chakrat ovat osa tätä yhteyttä. Kuolemassa, kun Olevaisen intentio, hengen tason virtaava tietoisuusenergia, ei enää ylläpidä kehon tietoisuuksien kokonaisuutta eikä fyysisen kehon energiajärjestelmä ylläpidä kehon toimintoja, fyysinen energiakeho irtautuu energiakokonaisuudesta. Tästä hetkestä alkaa fyysisten rakenteiden rampautuminen ts. hajoaminen.

Kuolema on kuin todellinen itsemme riisuisivat painavan ja rajoittavan vaatteen yltään. Ajan myötä fyysinen kehomme palaa osaksi maata ja osana hajoamista vapauttaa elämänsä aikana keräämänsä kokemusinformaation eli energiantietoisuuden muutokset. Energiakehomme jatkaa elämäänsä ilman fyysistä osaansa, fyysisestä elämästään oppineena ja edelleen jatkaen oppimistaan meille näkymättömillä tasoilla. Näihin olomuodon muutoksiin sopeutuminen vie aina aikaa.

Fyysisestä olomuodosta irtautumiseen ja uuteen olomuotoon sopeutumiseen vaadittava aika riippuu ihmisen yksilöllisestä energiarakenteesta ja siitä, miten yksilön persoonataso on kehittynyt. Jos persoonataso on vahvasti kiinnittynyt fyysiseen maailmaan ja materiaan, irtaantuminen voi olla pitkällistä ja haastavaakin.

Meistä jokaisen elämä on alusta loppuun aikataulutettu tietyin joustoin, koska persoonatason kasvu ja kehitys voi joskus vaatia enemmän aikaa. Jos elämä jää "kesken" suhteessa persoonatason kasvuun, palaaminen uuteen elämään voi tapahtua melko nopeasti. Kun on aika käynnistää uusi elämänkierros, sieluytimemme käynnistää uuden energiakehon järjestäytymisen yhdessä ydinolemuksemme kanssa.

Sieluydintä voisi kuvata sielun ankkuriksi, miten sielu on kytkeytynyt ja mitä kautta sielu on yhteydessä sieluperheeseen ja edelleen suurempaan sielukokonaisuuteen. Ydinolemus kuvastaa meidän todellista itseämme ja yhteyttämme henkeen ja alkulähteeseen.

Niiltä osin, kun yksilön henkinen kasvu on ollut todellista ja vaikuttavaa, energiakehot, persoona tai sen osat, eivät palaa maahan sitoutuneeseen energiakenttään (Äiti-Maahan), vaan niillä on mahdollisuus nousta korkeammin värähteleville ja olomuotoa pysyttäville tasoille. Fyysinen maailma on eri tavoin järjestäytynyttä energiaa. Me olemme itseksemme järjestäytynyt energiakokonaisuus.

OLEMUSPUOLET

Koostumme eri olemuspuolista, osapersoonista. Olemuspuoliamme ovat lapsi, aikuinen, vanhus, sisarus, työntekijä, ystävä jne. Olemuspuolissamme voi olla myös yhdistelmiä eri olemuspuolistamme. Tasapainoisessa kokonaisuudessa olemuspuolemme ovat itsenään ja yhdessä muiden olemuspuoltemme kanssa keskilinjamme suhteen tasapainossa ja tasavertaisia ja samalla kasvun tasolla. Epätasapainoisessa kokonaisuudessa jotkin olemuspuolistamme ovat vahvistuneet toisia enemmän ja vastaavasti osan kasvu on voinut kokonaan keskeytyä.

Olemuspuolten kasvu pensasvertauksena

Pensas kasvaa siemenestä ja kasvunsa aikana se kasvattaa laatunsa mukaisesti oksistoja, pensaan olemuspuolia, osapersoonia. Jokainen pensaan oksa edustaa jotain sen olemuspuolta mutta on samalla osa pensasta. Jokainen oksa kasvaa laatunsa mukaisesti omaksi oksaksi, kukkii omana aikanaan ja jakaa siten elämänvoimaansa koko pensaalle muiden oksien tapaan. Jotkut pensaan oksista, olemuspuolista, eivät kuitenkaan kasva eivätkä kehity muiden oksien tavoin. Nämä oksat eivät kuki omana aikanaan ja jäävät muutenkin kitukasvuisiksi, kuiviksi, kukattomiksi ja lehdettömiksi.

Kehittymättömän oksan, kuten jonkun olemuspuolistamme, voi saada uuteen kasvuun, kun sille ohjaa lisää elinvoimaa, tarjoaa enemmän huomiota ja rakkautta. Tällä erityishuomiolla oksasta voi tulla vahva ja koko pensasta täydentävä ja eheyttävä osa, jolloin koko pensas voi yhdessä kukoistaa.

Kuten pensaassa on paljon oksia, niin myös meissä on paljon olemuspuolia. Olemuspuolia aktivoituu kasvumme ja kehityksemme myötä lisää, toisille meistä enemmän ja toisille vähemmän. Se, miten kukin olemuspuolemme kasvaa ja tukee kokonaisuuttamme, riippuu siitä, miten vapaasti se voi tai saa ilmentää todellista itseään ja erityisiä ominaisuuksiaan. Joskus jokin olemuspuolemme voi jäädä kokonaan kehittymättömäksi tai se kehittyy eri tahdissa muiden olemuspuoltemme kanssa suhteessa kokonaisuuteemme. Vastaavasti jokin olemuspuolistamme voi olla ylikehittynyt, jolloin tämä hallitseva olemuspuoli on voinut jättää varjoonsa muita olemuspuoliamme.

Osapuoliimme vaikuttaa merkittävästi myös karmalliset rakenteet, jotka muokkaavat kasvuamme ja kehitystämme ja siten myös osapuoliamme.

Sisäinen lapsi -olemuspuoli

Sisäinen lapsi kuvaa meissä olevaa sisäistä herkkyyttä ja myös viattomuutta. Sisäinen lapsemme on se osa meistä, jolla on luontainen kyky läsnäoloon ja se on myös osa yhteyttämme henkimaailmaan. Tämä sisäinen herkkyytemme vastaa haavoittuvuudestamme ja ottaa kantaakseen sisäiset haavamme ja tunnetraumamme.

Meistä useimpien kasvuympäristö on siten haastava, että se vääjäämättä haavoittaa sisäistä herkkää sisintämme. Haavoittumiset hidastavat tai jopa estävät herkimmän osamme kasvua sisäiseksi herkäksi osaksi aikuisuuttamme. Tämä tarkoittaa sitä, että aikuistuessamme meidän sisäinen herkkyytemme on voinut jäädä kehittymättä, kuin lapsen tilaan, uskaltamatta tai kykenemättä kasvaa tai kehittyä muiden olemuspuoliemme rinnalla.

Elämämme roolit olemuspuolten ja tasapainomme edustajina

Olemuspuolia voi havainnollistaa myös roolien avulla. Meissä on useita rooleja ja kasvun ja aikuistumisen myötä roolimme muuttuvat ja lukumääräisesti lisääntyvät. Olemme joidenkin ihmisten kanssa erilaisia kuin vastaavasti toisten, jolloin esitämme tietoisesti tai tiedostamattamme jotain rooleistamme. Tilanteiden erilaisuus saa meissä esiin kulloistakin tilannetta vastaavat roolit. Esimerkiksi olemme kotona erilaisia kuin työpaikalla.

Osapuolemme ovat sisäsyntyisiä. Jos olemme kokonaisuudessamme tasapainossa keskilinjamme suhteen, myös osa- ja olemuspuolemme ovat osa tasapainoista kokonaisuutta. Keskilinjamme yhdistää ja ylläpitää kokonaisuuttamme, kehojamme, energiajärjestelmiämme, olemuspuoliamme, kaikkeuttamme. Luotisuora keskilinja tarkoittaa sitä, että kaikkeutemme on tasapainossa keskilinjan suhteen, jolloin energiavirtaus kaikkeudessamme ja ympäröivän tietoisuuden kanssa on pääosin esteetöntä ja sujuvaa. Vastaavasti jos keskilinjamme on vinossa, epäsuora, mutkikas tms, energian virtaus kaikkeudessamme ja varsinkin yhteydessä ympäröivään tietoisuuteen on vaillinaista.

Tämä tarkoittaa sitä, että jos kokonaisuutemme tasapaino perustuu siihen, että kaikki tai suurin osa olemuspuolistamme ovat kasvaneet ja kehittyneet tasapainoisesti osaksi kokonaisuutta, tasapainomme muodostaa meihin suoran keskilinjan. Vastaavasti jos osapuolemme ovat kehittyneet epätasapainoisesti, jolloin osa olemuspuolista ei ole riittävästi kehittynyt ja osa on kehittynyt liikaa, mutta jotka tasapainottavat toisiaan. Kokonaisuutemme voi olla itsessään tasapainossa mutta tällainen tasapaino muodostaa meihin vääntynyttä keskilinjaa.

Roolimme ovat osin luontaisia ja osa opittuja. Ne ovat osapuoliimme verrattuna vähemmän vaikuttavia mutta ne ovat silti käyttökelpoisia. Osa rooleista on muodostunut tukemaan heikkoa olemuspuolta tai piilottamaan liian voimakasta olemuspuolta ja kaikkia tältä väliltä.

Jotkut olemuspuolistamme ovat osa elämäntehtäväämme. Osaan olemuspuolistamme vaikuttaa karmamme. Osa olemuspuoltemme päälinjoista on "käsikirjoitettu" jo ennen syntymäämme, joten siltä osin niitä voisi kuvata myös sisäisiksi ohjelmoinneiksi. Vasta kun itse pääsemme käsiksi ohjelmointeihin (karmaan) ja osaamme muuttaa käsikirjoitusta, voimme itse sanoittaa elämäämme.

Osana henkistä kasvua meidän tulee kehittää ja kasvattaa kehittymättömiä olemuspuoliamme ja vastaavasti tasapainottaa ylikehittyneitä olemuspuoliamme osaksi kaikkeuttamme. Se voi olla paikoin haastavaakin. Esimerkiksi lapsettoman naisen voi olla haastavaa kehittää omaa vanhemmus-olemuspuoltaan ja ainoalle lapselle voi olla haasteellista kasvattaa sisarusolemuspuoltaan. On hyvä muistaa, että kun teemme töitä jonkin kehittymättömän tai heikosti kehittyneen olemuspuolemme kanssa, reagoimme aina sen iän mukaisesti, johon kyseisen olemuspuolemme kasvu ja kehitys on syystä tai toisesta jumiutunut.

Olemuspuolet ja aika

Aika on universumin ulottuvuus, tietoisuutta ja energiaa. Olemme kytköksissä elämän kiertokulkuun, maan värähtelytaajuuden rytmiin sidottuun aikaulottuvuuteen. Synnymme, kasvamme ja kukoistamme, kuihdumme ja kuolemme syntyäksemme uudelleen. Tämä elämänkierto ja kiertoon kytketty palvelutehtävä hyötyvät aikaulottuvuudesta. Vahvasti maahan ja maan vetovoimaan kiinnittyneessä materiassa tietoisuus ei kykene vapaasti laajentumaan. Tietoisuuden laajenemista rajoittavat maanpallon rajoittavat rakenteet. Karkea maa edustaa matalavärähteistä tietoisuutta, jossa maan rajoittavat rakenteet estävät tietoisuutta laajenemasta ja sen värähtelyn kohoamista. Maahan liittyvä aikaulottuvuus on yksi tietoisuutta rajoittava ja kehitystä jarruttavat tekijä, tarkoituksellisesti. Me ihmiset muun elämän ohella olemme osa maapallon rakennetta emmekä siten voi ohittaa maan vetovoiman ja ajan kiertokulun vaikutuksia.

Olemuspuolet ajan saatossa

Me ihmiset olemme tietoisuusenergiarakenteita, joiden DNA:ssa on koodattuna kulloisenkin elämän kasvuprosessin perusteet ja aikajanakytkennät. Kasvumme edetessä olemuspuolia, osapersoonia, aktivoituu ja osa näistä aktivoinneista ilmenee myös fyysisinä muutoksina; osa kehomme kasvamisena ja muuttumisena ja osa hormonitoimintamme muutoksina. Lisääntymis- ja hoivaviettimme ovat myös osa tätä aktivointijanaa. Myös henkiseen kasvuun tähtäävät aktivoinnit sisältyvät dna:mme.

Nyt-hetki

Läsnäolon nyt-hetki ei ole kiinnittynyt aikaulottuvuuteen eikä siten ole sidottu kuluvaan aikaan. Olemme tottuneet ajatuksiin, että kaikella on oma aikansa, asiat vaativat aikaa, ajan kanssa saamme muutoksia aikaan, aikaa emme takaisin saa, jne. Voisi siten olettaa, että ilman ajan määrettä eläisimme jatkuvassa nyt-tilassa, jolloin mikään muutos nykytilanteeseen ei olisi mahdollista, että kaikki vain olisi ja elämä pysähtyisi. Näin ei tietenkään ole. Koska aika on yksi ulottuvuus muiden ulottuvuuksien joukossa, kaikki tosiasiassa tapahtuu nyt-hetkessä. Tai miten me ihmiset rajallisen ymmärryksemme kanssa voimme tiedostaa. Kuitenkin on tosiasia, että kehitys ja kasvu, muutokset ja oivallukset, näistä mikään ei tarvitse aikaa. Me ihmiset sitä tarvitsemme, koska ajan antama perspektiivi auttaa meitä hahmottamaan toteutuneet muutokset ja kehitykset. Ydinolemuksemme ja korkeampi tietoisuutemme ovat jatkuvassa läsnäolon tilassa, nyt –hetkessä.

Nyt-hetkessä olemme kaikki yhtä kaikkeutemme kanssa. Tästä kaikkeudestamme on löydettävissä kaikki itsemme olemuspuolet; ydinolemuksemme, sisäinen vastasyntynyt, sisäinen vauva, sisäinen lapsi, sisäinen nuori, sisäinen aikuinen, sisäinen keski-ikäinen, sisäinen vanhus, sisäinen kehoton, eli todellakin kaikki mitä olemme. Aikaulottuvuuden syklinen kiertokulku aktivoi kutakin ajanjaksoa vastaavan olemuspuolemme.

Nyt-hetken tiedostaminen – yhteys olemuspuoliimme

Syntymässämme aktivoituneeseen kokonaisuuteemme sisältyvät kaikki olemuspuolemme aina syntymästä kuolemaan. Olimme olemassa jo ennen fyysistä olomuotoamme ja olemme olemassa vielä sen jälkeenkin. Siinä vaiheessa, kun onnistumme nyt-hetkessä pääsemään yhteyteen johonkin itsemme olemuspuolista, kokonaisuutemme "aineisosaan", tietoisuutemme intentio voi muuttaa sen rakennetta ja tietoisuutta. Tämä tietoisuuden ja rakenteen muutos vaikuttaa myös niihin olemuspuoliimme, jota eivät ole aikaulottuvuudessa aktiivisina.

HENKINEN KASVU

Mitä henkinen kasvu mielestäni tarkoittaa

Henkinen kasvu on tuttu termi useimmille henkisestä kasvusta kiinnostuneille, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? Henkinen kasvu terminä mielestäni edellyttää sen perusajatuksen hyväksymistä, että olemme muutakin kuin fyysinen ulottuvuutemme, silmin havaittava ja käsin kosketeltava olemuksemme. Ymmärrämme, että meillä on henkistä ja näkymätöntä ulottuvuutta; henkistä pääomaa, jota voimme myös kasvattaa. Fyysinen kasvu lapsesta aikuiseksi kasvattaa kehoamme. Kehomme treenaaminen kasvattaa lihaksia; keho voimistuu ja notkistuu. Jos emme huolehdi kehostamme, se veltostuu, heikkenee, haurastuu ja voi sairastua. Kehon vahvistaminen edellyttää tietoisuutta itsestään ja tuntemusta kehon tarpeista. Samoin henkinen kasvu edellyttää tietoisuutta ajatuksistamme ja mielestämme, mutta se edellyttää myös halua ymmärtää fyysistä maailmaa ja kehoamme ilmeistä suurempana. Henkisessä kasvussa tavoitellaan henkisiä lihaksia, joilla voidaan saavuttaa ja ylläpitää tasapainoa, hyvää mielenrauhaa ja onnellisuutta. Se edellyttää itsen tuntemista ja sitä kautta itsen vahvistamista, oman ymmärryksen ja viisauden laajentamista. Mielen hallinta on merkittävässä roolissa henkisen kas vun eri menetelmissä.

Karma ja palvelutehtävä ovat henkisen kasvun alullepanijoita

Osana ihmiskuntaa jokainen meistä puhdistaa myös Äiti-Maan ja maapallon karmaa oman elämämme ja palvelutehtävämme kautta. Oma henkinen kasvu ja tietoisuuden laajeneminen heijastuvat myös maapallon ja Äiti-Maan henkisenä kasvuna. Jokaisen ihmisen henkinen kasvuprosessi on kuin sadepisara valtavaan tietoisuuden mereen. Pisara kerrallaan kohottautuu Äiti-Maan tietoisuustaso, kuten sadepisara laajentaa valtamerta ja maahan sataessaan muuttaa kuivan maan reheväksi. Jokainen pisara aktivoi maassa olevat elämän atomit, samoin hengen pisara avaa karkeaa rakennetta, vapauttaen siihen kiteytynyttä energiaa, ja mahdollistaen sen tietoisuuden laajenemisen.

Henkinen kasvu lähtee mielestäni sen ymmärryksestä, että olemme itse vastuussa omasta energiastamme, ajatuksistamme ja elämämme tulkinnasta. Vaikka syntyessämme saimme energiarakenteeseemme palvelutehtävämme mukaiset karmaimpulssit ja energiavärähtelyn sekä aika-paikka-tietoisuuden, tärkein tehtävämme on vapautua näiden aikaansaamasta vääristyneistä omakuvasta ja maailman kuvasta.

Karmaimpulssia ja siihen liittyvää energiavärähtelyä ja aika-paikka-tietoisuutta käsitellään kirjassa myöhemmin

Taivas maan päälle

Kun antaudumme ja sitoudumme henkiseen kasvuun, meille avautuu mahdollisuus oman palvelutehtävämme kautta laajentaa ja kohottaa omaa tietoisuuttamme. Tietoisuuden kohotessa kristusvalotaso voi aktivoitua meissä. Viimeistään kristusvalon aktivoituessa olemme valmiit sallimaan korkeamman tietoisuutemme ottamaan henkistä kasvuamme entistä tiiviimmin ohjaukseensa. Tätä kautta tulee mahdolliseksi kristusvalon ilmentymisen myös materiassa – ja tekemään ihmeitä elämässämme. Tätä mielestäni tarkoitetaan, kun puhutaan taivaan laskeutumisesta maan päälle. Vaikka kokisimme elävämme pelkästään alemman tietoisuuden ja kamallisen egon armoilla, materialistisessa 3D -ulottuvuudessa, korkeampi tietoisuutemme on aina joltain osin läsnä elämässämme. Intuitio, ennalta tietäminen ja enne- tai valveunet ovat merkkejä korkeamman tietoisuutemme vaikutuksista elämässämme. 

Ryhmät ja ryhmäytyminen - Miten ryhmäytyminen voi auttaa henkisessä kasvussa? 

Ryhmissä energiat yhdistyvät ja sitä kautta voimistuvat. Energioiden yhdistyminen kautta voimistunut ryhmäenergia tukee ryhmän yksittäistä osallistujaa, jolloin henkiset kokemukset voivat vahvistua. Hyvää ryhmissä on myös se, että niissä voi opiskella henkisen kasvun eri suuntauksia, kuunnella esitelmiä henkisestä kasvusta jne.. Ryhmissä voi myös jakaa  henkisiä kokemuksia ja kuulla muiden kokemuksista. Kuitenkin jokaisen henkinen kokemus ja sen tulkinta on yksilöllinen eikä ole olemassa vain yhdenlaisia henkisiä kokemuksia. Kuten on kirjoitettu, taivaaseen on yhtä monta polkua kuin on kulkijaa.

Henkisen kasvun edetessä ja ihmisen yksilöitymisen edistyessä toisten ihmisten henkisen tuen ja opin tarve prosessin edetessä vähenee. Mutta käynnistäessämme itsetuntemuksen lisäämiseen tähtäävän polkumme, tarvitsemme toisia ihmisiä nähdäksemme itsemme. Itsetuntemuksemme lisääntyessä löydämme tien kohti sisäistä ja todellista itseämme, tutustumme sisäiseen maailmaan ulkoisen maailman sijaan. Tämä tie on yksilöllinen polku, jonka jokainen tekee yksin. Toki vinkkejä ja neuvoja ja opastusta tälle sisäiselle matkalle antavat sen omakohtaisesti kokeneet. Tässä henkisen kasvun vaiheessa eivät ulkomaailman heijasteet eivät enää entisessä määrin vedä meitä puoleensa. Yksilöitymisestä huolimatta ryhmän muodostama energeettinen tuki on jokaisessa henkisen kasvun vaiheessa hyväksi.

Kristusvalotaso ja kristusvalo eivät tässä kirjassa esitä niinkään uskonnollista kristusta. Kristusvalotaso kuvaa energian korkeavärähteistä tasoa ja kristusvaloa voisi kutsua myös rakkaus-viisaus-valoksi. Kristusvalo tässä kirjassa esittää energian korkeaa värähtelytasoa ja puhtautta (neutraaliutta).

Mieli – Ajatus

Mielen hallinta on henkisen kasvun yksi keskeisistä tavoitteista ja myös haasteista.

Mielessä oleva ajatus ohjaa energioitamme. Onneksemme yksittäinen ajatus tai mielijohde ei kykene horjuttamaan tasapainoamme.

Kuulin ihastuttavan laulun; Maailma on kaunis ja ilo elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille ja mielen vapaus, ja mielen vapaus…Laulun tekstin on kirjoittanut Vexi Salmi. Teksti on sykähdyttävä ja se kuvaa loistavalla tavalla henkisen kasvun ydintä; tehdä ainutkertaisesta elämästä kaunis elää. Mielen vapaus on yksi onnellisen elämän tukipilareista.

Mielen optimaalinen sijainti on pään etuosalla. Kun mieli ei ole läsnä olevana eli omalla paikallaan päässämme, paikan on ottanut mielen automaatio. Mielen automaatio ylläpitää arkea toimien samalla tavalla kuin eilen, viime viikolla, viime vuonna. Mielen automaatio antaa mielelle tilaa suunnitteluun tai muuhun mielenkiintoiseen ja mielen huomiota vaativaan toimintoon. Mielen automaatio toimii ja tarkkailee arkea ja "hälyttää" mielen paikalle, jos arjessa ilmenee jotain poikkeuksellista, tarkkaavaisuutta vaativaa, uutta. Esimerkki mielen automaatiosta on työmatka. Uusi työmatka vaatii keskittymistä ja tarkkaavaisuutta, millainen tie ja millainen liikenne, liikennemerkit ja ohitettavat maamerkit muiden ohella. Ajan myötä työmatka muuttuu arkiseksi ja mitä enemmän arkisuus lisääntyy, sitä enemmän mielelle jää liikenteen huomioimiselta tilaa askarrella muissa asioissa; suunnitella tulevia töitä, kuunnella radiota ja kokea sen aikaansaamia mielleyhtymiä, miettiä miten lapset ovat pärjänneet päivähoidossa, mitä ruokaa jääkaapissa on, pitääkö käydä kaupassa. Mieli voi jäädä muistelemaan mennyttä päivää, kokouksia, katseita, sanoja ja lauseita, joita ei saanut sanotuksi. Kun mieli ei ole oikealla paikallaan ja läsnä olevana, ei myöskään tietoinen mieli voi olla täysin läsnä olevana. Jos tavoitteemme on olla tietoisesti läsnä itsellemme, mielemme tulee olla ja pysyä omalla paikallaan, jonka lisäksi mielen tulee tiedostaa itsensä osana kokonaisuutta. Vasta silloin voimme olla täysin tietoisia kehostamme, tunteistamme, ajatuksistamme ja kokemuksistamme ja tulkinnastamme. Mielen askarrellessa muualla, mielen automaatio-osa toki tiedostaa kehomme ja tutun ympäristön, mutta mielen automaatio on aikaisempiin tukintoihin perustuvaa kehon ja ympäristön seuraamista, mutta se ei ole kehon tai ympäristön kokemista. On kuitenkin ymmärrettävää, ettei jatkuva läsnäolo ole jokapäiväisessä arjessa kovinkaan yleistä. On kuitenkin hyvä tiedostaa mielen liikehdintää ja ottaa päivittäin aikaa olla läsnä olevana ja huomioida millaista elämää todellisuudessa elää. Nähdä työmatka uudelleen, tuntea luonnon tuoksut ja metsän äänet. Kun mieli taas palaa arjen rutiineihin, mieli voi muistella viimeaikaisia kokemuksiaan. 

Kollektiivinen ajatus – ajatusmalli

Mieli ja ajatus ovat energiaa ja intentioina, tahtotiloina ne ohjaavat energiaa. Mieli on arjessa toimija ja ajatusten heijastaja. Ajatuksen tahtotila voi olla positiivinen tai se voi olla negatiivinen. Ajatuksen värähtely laadullistuu mielen intentiosta. Samankaltaista intentiota sisältävien ajatusten luoma värähtelytaajuus on myös samankaltainen. Kun samankaltaisia ajatuksia on paljon, niiden yhteinen värähtelytaajuus kasautuu ja kasautuessaan voimistuu. Kasaantuneesta ja voimistuneesta ajatuksesta rakentuu ajatusmalli ja ajan myötä ajatusmallista muodostuu ajatusautomaatio. Ajatusautomaatio voi taas muodostaa ajatusrakenteita. Ajatusrakenteet voivat voimistua ja vahvistua ja niille voi kehittyä "omaa" tahtoa. Tässä tapauksessa omana tahtona tarkoitan sellaista energian vahvistumista, joka tapahtuu ilman sisäistä ajatusintentiota tai -ohjausta. Omaa tahtoa sisältävä ajatusrakenne laajenee vetämällä puoleensa samankaltaista ajatusenergiaa ja samalla laajentaa vaikutuspiiriään. Esimerkiksi pelolla, surulla ja väkivallalla latautuneet ajatukset laajentavat vaikutusaluettaan ja vahvistavat olemassa olevia ajatusrakenteita, jotka entisestään vahvistavat samoin latautuneita ajatuksia, jotka siten helposti laajenevat yksilönkin elämässä. Ajatusautomaation tai ajatusrakenteen yhdistyessä mielessä olevan samankaltaisen ajatuksen kanssa, ajatusrakenteen yhtyminen mielessä olevaan ajatukseen voi johtaa sen fyysiseen purkautumiseen.

Vastaavasti mantrat, rukoukset, positiiviset lohtu- ja voimalauseet ovat esimerkkejä energiaa kohottavista ajatusrakenteista. Huomioitavaa mielestäni on se, että ajatusrakenne itsessään ei sisällä ymmärrystä sitä, onko se "hyvä" vai "huono" ajatusrakenne, vastayhdistyessään ihmisen mieleen, ajatusrakenne laadullistuu.

Ajan myötä laajentuneista ja vahvistuneista ajatusrakenteista voi kasvaa kollektiivista ajatusenergiaa. Kollektiivinen ajatusenergia voi vaikuttaa kaikkien niiden henkilöiden ajatuksissa tai niiden kautta, jotka jossain määrin ajattelevat samoin. Yhteinen hurmoshenki, yhteinen paniikki, yhteinen pelko, yhteinen vihollinen ovat kaikki esimerkkejä kollektiivisen ajatusrakenteen ilmenevistä vaikutuksista. Erityisesti politiikassa ymmärretään ajatusrakenteiden ja kollektiivisen vaikutuksen voima. Kun jotain ajatusta tai uskomusta tarjotaan äänestäjille riittävän kauan ja tarpeeksi usein, ajatus tulee äänestäjille tutuksi - ajatus jää pyörimään mieliin. Kun samaa ajatusta toistetaan usealtakin taholta, ajatus tai uskomus alkaa tuntua hyvältä ja ainoalta oikealta. Lisäksi, jos ympärillä samoin ajattelevia ihmisiä, yhteiset ajatuksen saavat aikaan yhteenkuuluvaisuutta, mikä entisestään vahvistaa syötetyn ajatuksen aitoutta ja siten lujittaa ajatukseen tai uskomukseen sitoutumista. Kollektiivisuuden voi kokea myös porukalla urheilukilpailuita seuratessa. Täy si urheilukatsomo, jossa on kasapäin samoin ajattelevia, innostuneita ihmisiä, saa aikaan hurmostilaa. Yhtymällä hurraa-huutoihin, osallistumalla yhteiseen kannustukseen, tai pettymykseen, voi kokea yhtyneensä johonkin itseään suu rempaa. Yhteinen tunnekokemus, yhteiset ajatuksen, yhteinen kannustus lujittaa esimerkiksi jonkin urheiluseuran kannattajaporukkaa. Myös huliganismi on esimerkki kollektiivisen ajatusrakenteen konkreettisesta ilmenemisestä, kuten fanittaminenkin. Jos markkinoinnilla saadaan aikaan riittävä määrä todellisia fanittajia, lopputuloksena voi olla artistin menestystarina.

Edellä oli muutama esimerkki ajatuksesta, ajatusrakenteesta, ajatuspiikistä, joista voi tulla jopa kollektiivinen ajatushyökyaalto. Hyvin ajoitettu ja onnistuneesti toteutettu hyökyaalto ennen vaaleja antaa voitokkaan vaalituloksen. Kun ajatusta, uskomusta tai pelkoa nostattavaa informaatiota julkistaa asian tuntija, siitä tulee entistä uskottavampi. Mitä korkeampi viranomainen tai koulutetumpi asiantuntija, sitä nopeammin, laajemmin ja vahvemmin kollektiivinen ajatusrakenne muodostuu ja laajenee ja pysyy pitkään voimissaan.

Tästä mainio esimerkki näkyi sikainfluenssan ja nyt korostuneemmin koronan aikana. Sikainfluenssan aikana pakkasessa värjöttelevät, melkein hysteeriset ihmiset jonottivat terveyskeskusten ovella saadakseen virusta vastaan rokotteen. Sikainfluenssaa ja sen vaarallisuutta oli käsitelty viestimissä useita viikkoja. Viestimet kertoivat toinen toistaan vaarallisimmista skenaarioista, pandemiasta, jossa vain harvat jäävät eloon. Kuoleman pelko oli käsin kosketeltava ja annettiin uskoa, että vain rokote voi suojata varmalta kuolemalta.

Viimeisin ajatusten ja uskomusten hyökyaalto on korona, Covid-19. Nyt entistäkin vaarallisempi pelkoon perustuva ajatusten hyökyaalto voi saada rajattomat mittasuhteet. Poikkeustilat, karanteenit, poliitikkojen ja johtavien virkamiesten ja -naisten pelottelut saivat talouden sekaisin ja perheet pelkäämään. Korona poikkeaa jonkin verran aikaisemmista ajatusten ja uskomusten hyökyaalloista siinä, että se on saanut aikaan näkyvän, vaikkakin melko vaisun vastareaktioiden hyökyaallon. Koronan kieltävien, siitä piittaamattomien, osin välinpitämättömien ja joidenkin salaliittoteorioiden ympärille on muodostunut yhtä lailla pelkoon perustuvia kollektiivisia ajatusrakennepiikkejä. Yhden asian tai yhden asiakokonaisuuden ympärille muodostunut kollektiivinen ajatusrakenne kestää tietyn ajan ja kun ajatusrakennetta ei enää pidetä yllä tai ruokita uusilla paljastuksilla tai ajatuskäänteillä, se hiljalleen hajoaa. Kun viestimet eivät enää entiseen tahtiin varoittele yhteistä pelkoa aiheuttavan asian vaarallisuudesta, myös ajatusrakenteen kollektiivinen vaikutus alkaa vähentyä. Lopulta ihmiset havahtuvat kyseenalaistamaan ajatusrakenteen totuudellisuutta, tai ajatus vaan häipyy mielestä. Mieli jäi odottamaan uutta skandaalia tai vaaratilannetta.

Kollektiivinen ajatus tai ajatusrakenne säilyttääkseen vaikutusvoimansa, tarvitsee jatkuvasti uutta energiaa. Energiaa muodostuu rakenteen mukaisista ajatuksista. Samankaltaiset ajatukset kannattelevat rakennetta ja rakenteen olemassaolo on riippuvainen näistä ajatusenergioista. Siinä vaiheessa, kun kollektiivisen ajatuspiikin muodostama ajatusrakenne ei saa enää sitä kasvattavaa tai edes ylläpitävää energiaa, sen rakenne alkaa hajota ja lopulta se katoaa. Jos hajoaminen on nopeaa, se voi aiheuttaa jopa ajatuskrapulaa.

Miten voi suojautua kollektiivisen ajatusrakenteen vaikutuksilta? Yhteinen ilo ja hyvä olo saa omankin olon hyväksi.. jolloin se kohottaa omaa energiatasoa. Kollektiivinen energiarakenne toimii hienovaraisemmin, eikä sen vaikutusta omaan ajatteluun välttämättä heti huomaa. Omia ajatuksiaan on hyvä aika ajoin kyseenalaista ja päivittää. Läsnäolo itsen äärellä on hyvä tapa tarkastella, mistä omat ajatukset kumpuavat, ovatko ne linjassa oman itsen totuuden kanssa. Pidä myös mielessä se, että ajatuksiaan ei kannata uskoa, ainakaan niitä kyseenalaistamatta.

Mieli ja aikaulottuvuus

Mieli ei aina eikä kaikilta osiltaan ole kiinnittynyt aikaulottuvuuteen eikä ajan jatkumoon kuten suurin osa muusta energiakokonaisuudesta. Vaikka päivätietoisuus ymmärtää, että jokin kokemus tai tilanne on tapahtunut menneisyydessä, vuosia sitten, menneisyyden tapahtuma voi nousta aktiiviseen mieleen jonkin tapahtumaan liittyvän muisti- tai tunneärsykkeen laukaisemana. Aktiivinen mieli reagoi menneisyyden tapahtumaan siten kuin kaikki tapahtuisi juuri nyt, tässä hetkessä. Kehomme, tunteemme, ajatuksemme, tulkintamme reagoivat ja elävät menneisyyden tapahtumaa, uudelleen ja uudelleen. Elämme menneisyyttä etsien menneisyyden tapahtumaan uudenlaista tulkintaa.

OLEVAINEN

Olemme yhtä Olevaista

Jos ei ole mitään muuta kuin rakkaus, miksi maailmamme näyttäytyy sotaisana, riitaisena, puutteellisena, vihamielisenä ja rakkautta näkyy vain vähän. Miksi elämässämme on kärsimystä ja niin vähän rakkautta ja myötätuntoa. Jos ei ole mitään muuta kuin rakkaus, mitä pelko merkitsee? Onko pelko todellista? Näihin ja muihin vastaaviin kysymyksiin pyysin vastauksia valomaailmasta, usean vuoden ajan. Sain vastauksia, kysymys kerrallaan ja niistä muodostui ymmärrys siitä, miksi elämässämme on niin paljon harmia ja tuskaa. Sain myös vahvistuksen sille, että elämän vaikeuksista voi vapautua; tosin se vaatii työtä, prosessia, palvelutehtävää rakkaudelle.

Kaiken takana on Olevainen

Moniin uskontokäsityksiin, myös kristinuskoon, liittyy uskomus siitä, että kaiken ilmenevän takana on tuntematon Jumala. Tämän tuntemattoman Jumaluuden luomassa maailmankaikkeudessa on useita universumeita ja maailmoja, joilla on omat jumaluutensa ja johtajansa. Maapallollamme on lukuisia uskomuksia ja monia uskontoja ja suuntauksia, joilla kaikilla on omat jumalansa, herransa. Kaikkien näiden jumaluuksien ja uskomusten takana on vain yksi ja ainoa tuntematon Jumala, tietoisuus, yksi "mieli", jota tässä kirjassani kutsun Olevaiseksi. Tässä Olevaisen tietoisuudessa kaikki on yhtä ja yksi on kaikkeus. Tätä kaikkien erillisten jumaluuksien takana olevaa tietoisuutta minä kutsun siis Olevaiseksi. Olevainen on se maailmankaikkeuksien luoja, jonka intention mukaisesti maailmankaikkeudet syntyvät ja kuolevat, syklisessä prosessissa, jota esoteerisessa kirjallisuudessa kuvataan myös hengitykseksi. Kaiken takana oleva tietoisuus - Olevainen. Koska tietoisuudella ei ole nimeä, joten tätä tietoituutta voisi kutsua miksi tahansa, mutta mielestäni nimi "Olevainen" kuvaa kaikkialla läsnä olevaa rakkaustietoisuutta hyvin. Minä Olen, en siis tee mitään, olen vain läsnä Olevana, ajattomana ja rajattomana tietoisuutena. Vain Olen.

Kaiken takana oleva jumala on tuntematon, määrittelemätön, nimetön tietoisuus. Jos tietoisuudella olisi nimi, se määrittelisi ja rajaisi tietoisuutta ja tekisi siitä tunnettua. Olevainen ei pyri olemaan tietoisuuden nimi, ainoastaan sillä osoitetaan maailmankaikkeuksien määrittelemätöntä tietoisuutta.

Koska on olemassa vain rakkaus, Olevainen on tämä rakkaus. Koska rakkaus on tietoisuus, tietoisuus on Olevainen ja Olevainen on rakkaus. Olevainen on tietoisuus ja tietoisessa mielessään synnyttää ajatuksen ja luo tämän ajatuksen mukaisen tahtotilan ja intention. Intentiosta muodostuu hologrammi, joka ilmenee Olevaisen tietoisuudessa. Hologrammi muodostaa maailmankaikkeuden, joten Maailmankaikkeus on Olevaisen tietoisuuden mielikuvahologrammia. 

Maailmankaikkeuden synty

Olevainen eli kaikkiallinen rakkaustietoisuus alkaa järjestäytyä muodostaen intentionsa mukaisesti järjestäytynyttä maailmankaikkeutta. Tämä Olevaisen intention mukaisesti luotu hologramminen energiajärjestelmä tunnetaan maailmassamme luonnonlakeina.

Ikuisuus – kulloisenkin maailmankaikkeuden kesto

Olevainen on ääretön, ikuinen, elävä. Ikuisuus on yhtä kuin Olevaisen kulloisenkin intention kesto. Ikuisuuden kesto ei ole sidottu aikaan vaan intention mukaisen hologrammin vapaaseen tahtoon. Ikuisuuden kestäneen hologrammin päättyessä tietoisuus vetäytyy virittyäkseen uuden intention mukaiseen hologrammiin. Käynnistyy uusi ikuisuus. Olevainen, kaikessa ilmenevässä ja ilmenevän takana oleva tietoinen rakkausvalo-läsnäolo – kaikkea elämää ylläpitävän intention tahtotila. Muun ohella Olevaisen intention tarkoituksena on kauttamme kohottaa maapallon tietoisuuden energiavärähtelyä karkeammasta värähtelystä korkeampaan värähtelyyn tunteiden käynnistämien sisäisten prosessien kautta. Meissä elävä henki, Olevaisen intentio, on se ihmisen sielullista elämää ylläpitävä voima, jonka kautta Olevaisen hologrammi toimii meissä. Olevaisen intentiota voi kutsua myös alkulähteeksi; alkuperäiseksi ajatussiemeneksi, joka on kaikessa maailmankaikkeudessa ylläpitävänä voimana. Olevaisen intention aktivoitumista, josta ja jonka mukaisena hologrammina maailmankaikkeus luo itseään, kutsutaan kristinuskossa "sanaksi" ja tiedettä sivuavissa piireissä alkuräjähdykseksi. 

Tämä maailmankaikkeuden aktivointi käynnisti siihen asti kaaoksessa olevan energian järjestäytymisen. Kaaos alkoi järjestäytyä Olevaisen mielikuvan mukaiseksi hologrammiksi. Intentio aktivoitui, kun Olevaisen intentio ja tahtotila olivat riittävän selkeät muodostamaan mielikuvahologrammin. Intention aktivoituessa siihen asti järjestäytymättömän ja kaaoksessa olevan energian tietoisuuden tasapaino järkkyi. Tasapainon järkkyminen antoi alkusysäyksen tietoisuuden uudelleen järjestäytymiselle mielikuvahologrammin mukaiseksi maailmankaikkeudeksi. Tietoisuus alkoi hiljalleen järjestäytyä ja muodostaa meille näkyvän ja näkymättömän maailmankaikkeuden. Intention aktivoitumisen käynnistämä järjestäytyminen on edelleen käynnissä ja sitä ylläpitää Olevaisen intentio. Intention mukaisesti järjestäytyessään maailmankaikkeus laajenee. 

Olevainen on tietoisuus. Tietoisuudessa on kaikki mitä on. Kaikki on Rakkaus.

Maailmankaikkeus laajenee myös meissä ja kauttamme. Olemme Olevaisen intention osa ja samalla osa maailmankaikkeuden hengitystä, elämää ylläpitävää ja tietoisuutta uudistavaa tasapainoa. Kulloisenkin ikuisuuden ajan maailmankaikkeus laajenee ja supistuu. Tapahtumaa voidaan kuvata myös hengityksenä. Uloshengitys kuvaa maailmankaikkeuden supistumista ja sisäänhengitys vastaavasti maailmankaikkeuden laajenemista. Ulos ja sisään -prosessit syklittävät ääretöntä tietoisuutta aaltomaisesti aina ja ikuisesti. Olevaisen "hengitys", jonka rytmin mukaisesti maailmankaikkeus luo itseään, kuvaa samalla elämän prosessia. Prosessi on hologrammiin sisältyvän vapaan tahdon mukaisesti itseään toteuttavaa elämän tasapainottelua.

Ikuisuuksien välillä tietoisuus on kaaoksessa

Kaaos on järjestäytymätön tila, tietoisuutta, jossa Olevaisen intentio ei ole aktiivinen. Kaaostila muodostuu jokaisen intention eli maailmankaikkeuden synnyn ja kuolemisen jälkitilana. Intention aikana Olevaisen tietoisuus muuttuu, kasvaa ja kehittyy. Tietoisuuden muutokseen ovat vaikuttaneet intention tavoite ja tahtotila ja hologrammin vahvuus ja eheys. Ihmiskunnan osalta jälkitilassa tarkastellaan ennen kaikkea sitä, miten ihmiskunta on yhtenä henkisenä katalyyttinä, onnistunut vapauttamaan energiaan jämähtänyttä rakkausenergiaa ja onko rakkausenergian värähtelyä onnistuttu kohottamaan. Kaaostilassa tietoisuus lepää ja on tietoinen muutoksista ja kehityksistä itsessään. Siten kaaosaika on tärkeä vaihe ennen uuden intention muodostamista. Olevaisen "hengitys" on ikiliikkuja ikuisuuksien ajan ikuisuudessa.

Vapaalla tahdolla on tarkoitus löytää uusia tapoja rakastaa ja ilmentää rakkautta. 

PELKO

Wikipedia toteaa pelosta jotenkin seuraavasti: "Pelko on kaikille ihmisille ja eläimille yhteinen tunne, joka liittyy tavallisesti todellisen ulkoisen vaaran havaitsemiseen. Pelon oireita ovat sisäinen jännitys, levottomuus, kauhun tai paniikin tunne. Pelkoa voi seurata pelkokäyttäytyminen, joka ilmenee joko taistelemisena, pakenemisena tai paikalleen jähmettymisenä. Pelkoa lähellä olevia tai siihen kuuluvia tunteita ovat ahdistus, hysteria, paniikki ja viha. Fobia on johonkin asiaan tai tilanteeseen liittyvä suhteeton pelko, joka johtaa ko. kohteen välttämiseen ja rajoittaa henkilön elämää. Fobiat luokitellaan psykiatriassa sairauksiksi."

Pelko on sisäsyntyinen tunne, jolla on tärkeä rooli elämässämme. Pelko liittyy vahvasti alemman tietoisuutemme perustunteisiin, fyysiseen olemuspuoleemme. Pelkoa on tarvittu ja tarvitaan toki edelleen selviytyäksemme dualistisessa 3D -ulottuvuuden maailmassa. On elintärkeää tunnistaa vaarat ja uhat. Sisäsyntyinen pelko perustuu todellisiin, omiin tai lajin säilymisen kannalta kokemusperäisiin tunteisiin ja todellisiin uhkiin. Tällainen sisäsyntyinen pelkojärjestelmä on kehittynyt evoluutiomme kautta ja se on osa sympaattista hermostoamme. Epätodellinen tai ulkoinen pelko syntyy mielestäni tilanteista ja tunteista, jotka jollain tavalla koskettavat sisäsyntyistä pelkotunnetta. Tunnistamattomat turvattomuuden tunteet, ristiriitaiset ja uhkaavat tunteet ja opitut pelot voivat muodostaa uusia ja rinnakkaisia pelkorakenteita, jotka voivat muodostua vähintään yhtä voimakkaiksi kuin sisäsyntyiset pelkorakenteet. Epätodellisiakin pelkoja voi olla vaikea hallita ja niillä on taipumus ajan myötä lisääntyä ja laajeta. Pelkoreaktiot ovat kuitenkin samanlaisia, huolimatta siitä, onko pelko todellinen tai epätodellinen, sisäsyntyinen tai opittu. Sisäsyntyinen pelko heijastuu meissä maailmasta, jossa syö tai tule syödyksi -teemalla eloonjäämiskamppailun joko voittaa tai häviää. Entisinä aikoina elämän keskiössä oli kamppailu suvun ja sukulinjan jatkumisen puolesta. Tällaisessa maailmassa kaikki vieras ja tuntematon aiheutti pelkoa. Rajallisissa elinympäristöissä ei ollut tietoa tai kokemusta, onko ulkopuolinen, vieras ja tuntematon, harmiton tai vaarallinen. Voiko tulokkaaseen luottaa vai ei, onko hän ystävä vai vihollinen. Evoluutiomme myötä meissä on kehittynyt tunnistusjärjestelmiä, jotka auttavat aivojamme tunnistamaan merkkejä vihollisuuksista ja harmittomuudesta, jotka auttavat ennakoimaan tulevaa. Evoluution myötä syntyneet, sisäsyntyiset ja niihin rinnastuneet pelkojärjestelmät liittyvät pääosin fyysisen kehon säilymiseen ja siten alemman tietoisuutemme osalle. Meissä on pelkoja, joiden syntymekanismia emme tunnista. Useilla ihmisillä on alkukantainen pelko käärmeitä kohtaan, samoin rottia kohtaan tunnetaan pelkoa, vaikka itsellä ei olisi omakohtaista kokemusta käärmeen tai rotan vahingollisuudesta. Hajuaistimme kertoo, mikä tuoksuu hyvälle ja on siten turvallista syödä ja mikä ruoka huonolle, mikä on syytä jättää syömättä. Monet meistä ovat varovaisia uusien ruokien kanssa ja haluamme nähdä toisten syvän uutta ruokaa meitä ennen, turvallisesti. Rohkeana pidetään niitä, jotka sisäisiä pelkojaan uhmaten ruokailevat mitä ihmeellisimmissä paikoissa eksoottisia ruokia.

Fyysisen kehon säilymiseen liittyvät pelot ovat meissä todella syvällä, ja ne ovat tärkeässä osassa elämässämme. Toki järkevä pelko on viisautta, ei uhkarohkeus. On hyvä olla rohkea, mutta tyhmänrohkeus tai uhkarohkeus eivät sitä ole. Kuitenkin osa meistä haluaa haastaa fyysiseen järjestelmämme pelkorakenteet tekemällä typeriäkin tekoja. Haastamalla uhkarohkeasti pelkojärjestelmänsä saa voimakkaan adrenaliiniryöpyn, kun fyysinen keho on paniikkitilassa. Tämä voimallinen tunne voi tuntua siltä, että kokee olevansa ensi kertaa todella elossa, kun kaikki aistit ovat herkimmillään. Jos tilanteista selviää, on huojentunut, pelko ei kuitenkaan poistu. Jos kokemuksen tahtoo uusia, tarvitaan aikaisempaa voimallisempi pelkoreaktio saadakseen vastaavan kokemuksen.

Sanana "Pelko" voisi fyysisen kehon kohdalla tarkoittaa voimakasta tahtoa olla elossa. Jokaisella osallamme on sisäsyntyinen tahto elää ja kokonaisuutemme haluaa säilyä elossa. Ja tekee kaiken mitä siihen tarvitaan. Uusia pelkoja voi myös oppia, niitä voi siirtyä sukupolvelta toiselle. Pelkoja voi muodostua myös niitä tiedostamatta. "Varo mustalaisia" varoituksen kuulin lapsena useinkin. "Mustalaiset tulee ja vie" kuulin myös usein, varsinkin jos en totellut vanhempiani. Kun mustalaisia sitten tuli vastaan, minua pelotti. Lapsuudessani 1960 –luvulla romaaneja kutsuttiin yleisesti mustalaisiksi. Todennäköisesti myös vanhempiani oli heidän lapsuudessaan peloteltu mustalaisilla. Mustalaisilla oli rivikansalaiseen verrattuna erilaiset tavat elää ja toimia. He olivat vieraita, ja heillä oli erilainen kulttuuritausta. Heitä kohtaan tunnettiin epäluottamusta. Enkä minä ollut ainoa lapsi, jolle muistutettiin mustalaisten vaarallisuudesta ja petollisuudesta. Riittävästi toistettuna varoitukset jäävät mieleen, osa tiedosta mattomaan. Miten tällaiset pelkoon opettamiset vaikuttavat suhtautumiseemme mustalaisiin näin aikuisena?

Opitut pelot voivat siirtyä vanhemmilta lapsille, opettajilta oppilaille, kaverilta kaverille. Osa peloista voi olla tarpeellisia, mutta suurin osa niistä on perusteettomia. Opituista mutta perusteettomista peloista voi suhteellisen helposti oppia pois, eivätkä ne välttämättä rajoita elämää. Osa peloista voivat olla myös irrationaalisia, kohdistumattomia ja tunnistamattomia. Erityisesti kohdistumaton pelko voi laajentua mielessä niin paljon, että se rajoittaa elämää. Kun pelkojärjestelmä menee epäkuntoon, tulee yliaktiiviseksi tai menee lukkoon, mieli ei enää tiedä, mikä pelko on todellista ja mikä ei, mitä pitää oikeasti pelätä ja mitä ei. Kun ei tunnista pelkoa ei voi myöskään tunnistaa turvaa. Pelko voi eskaloitua pisteeseen, jossa koko maailma voi näyttäytyä pelottavalta - liian pelottavalta.

Esitetyn kaltaisessa pelkotilassa rakkaus on piiloutunut elämästä. Rakkaus on luottamista ja pelko epäluottamusta. Rakkaus fyysisellä tasolla, sen lisäksi että auttaa pariutumisessa ja lisääntymisessä, auttaa avaamaan mielemme lukkoja rakkauden korkeammalle taajuudelle. Korkeamman tietoisuuden tasolla rakkaus on vapauttaja ja tietoisuuden todellinen olemus. Rakkaus on Olevaisen puhdas tietoisuus, Olevaisen identiteetti. Siinä on nähtävissä ja koettavissa ja tunnettavissa Olevaisen intentio ja intention luomisvoima. 

Jos pelko on peittänyt rakkauden, tulee rakkaus kaivaa esiin pelon takaa. Koska rakkaus on todellinen olemuksemme.

Perisynti

Perisynniksi rakentuneet menneiden maailmojen pelon tunnevärähtelyt ovat universumien sykleissä kiteytyneet Äiti-Maan energiarakenteeseen. Kiteytyneet ja matalavärähteiset tunteet ja kokemukset ovat muodostuneet piilotetun rakkauden pelkorakenteiksi. Tämä kiteytynyt osa on Äiti-Maan energiarakenteen myös epäpyhäksi kutsuttua osaa, syntiä, jota me ihmiskuntana yksilöllisenä palvelutyönämme vapautamme. Kaikkien Olevaisen syklien eli ikuisuuksien perimmäisenä tarkoituksena on ollut ja on rakkauden ilmentäminen miljoonin eri tavoin. Olevainen, kaikkeuden luoja, on rakkaus ja pyrkii sykleillä ilmentämään rakkautta eri tavoin. Olevaisen luomassa intentiossa tietoisuus on rakkaus joka "elää"; se kehittyy, muuntuu, laajenee ja kiteytyy. Tämän tietoisuuden elämän kautta rakkaus saa uudenlaisia rakkauden ilmentymiä. Kaikki rakkauden muodot eivät kuitenkaan heti johda laajentuneeseen tai korkeavärähteiseen tai ylimaalliseen ilmentymiseen. Tietoisuuksista tulee paikoin myös matalavärähteisiä ja joskus jopa kiteytyneitä. Näissä tietoisuuden osissa rakkaus ei kykene ilmentymään vapaasti, jolloin puhutaan peloista. Pelon rakenteessa on aina kyse myös dualistisesta epätasapainosta rakkauden ja pelon välillä, joka hakee tasapainoa. Syklien laajentumisvaiheessa tavoitteena on vapauttaa matalavärähteisen tietoisuuden rakenteita. Nämä ns. epäpuhtaat eli matalavärähteiset pelkorakenteet muodostavat Äiti-Maan kohdalla perisynniksi kutsuttua synnin karmarakennetta. Miten Äiti-Maan energiarakenteeseen kiinnittynyt karmarakenne näyttäytyy? Jokainen rakkaudeton teko, ajatus tai tunne on maapallon karman ilmentymää. Dualistisen rakenteen tasapainoiluun ja karmallisen egorakenteen valtaan perustuva maailma on pääosin epäpyhää.

KENEN KARMAA TYÖSTÄMME

Karma

Äiti-Maa on se energiamaailma, josta kehomme fyysinen ja fyysiseen osaan liittyvät tietoisuudet ja olemuspuolet sekä astraalitason, alemman tietoisuuden ja persoonan tietoisuuskentät juontuvat. Erityisesti näihin tietoisuuskenttiin suurin osa karmarakenteista muodostuvat. En voi liikaa korostaa sitä, että mikään osa osallemme tulleista karmasta ei ole henkilökohtaista menneisyyden väärinteon takaisinmaksun taakkaa eikä syntiemme tasapainottamista, ei nykyisessä elämässä eikä entisissä elämissä. Karma on kollektiivinen taakka, kuin "upottava suo" jota yhdessä ihmiskuntana tarvomme.

Karma voi silti vaikuttaa henkilökohtaiselta ja mieli mielellään etsii syitä ja seurauksia ja jossain vaiheessa, kääntyen itseensä, syyllistä etsiessään. Kun karma koetaan läheiseksi ja henkilökohtaiseksi, prosessin läpikäyminen karmasta vapautumiseksi on motivoivampaa. Toisaalta olemme voineet kuulla fraaseja, kuten "paha saa palkkansa", ja "niin makaa kuin petaa", ja "karma tasapainottaa", "sitä niittää mitä on kylvänyt" jne. Vastaavia vertauksia on lukuisia. Tämä uskomusjärjestelmä liittyy vielä kehittymättömään 3D–ulottuvuuteen. Pääosin materiallisessa ja matalavärähteisessä maailmassa elämän tasapaino on perustunut silmä-silmästä –ajatteluun ja karma on koettu elämää tasapainottavana tekijänä.